reensinar - verbo
re·en·si·nar transitivo
Indicativo |
---|
Presente
| Pretérito imperfeito
| Pretérito perfeito
| Pretérito mais-que-perfeito
| Futuro imperfeito
| Futuro perfeito (condicional)
|
reensino reensinas reensina reensinamos reensinais reensinam
| reensinava reensinavas reensinava reensinávamos reensináveis reensinavam
| reensinei reensinaste reensinou reensinamos / reensinámos reensinastes reensinaram
| reensinara reensinaras reensinara reensináramos reensináreis reensinaram
| reensinarei reensinarás reensinará reensinaremos reensinareis reensinarão
| reensinaria reensinarias reensinaria reensinaríamos reensinaríeis reensinariam
| Conjuntivo / Subjuntivo
| Imperativo
| Infinitivo
| Outras formas
|
---|
Presente
| Pretérito imperfeito
| Futuro
| Afirmativo (Negativo)
| reensinar
| Gerúndio
|
reensine reensines reensine reensinemos reensineis reensinem
| reensinasse reensinasses reensinasse reensinássemos reensinásseis reensinassem
| reensinar reensinares reensinar reensinarmos reensinardes reensinarem
| - reensina (reensines) reensine reensinemos reensinai (reensineis) reensinem
| Pessoal reensinar reensinares reensinar reensinarmos reensinardes reensinarem
| reensinando
Particípio passado
reensinado | reensinada | reensinados | reensinadas |
|
Flexiona como : amar
|