persoitar - verbo
per·soi·tar
| Indicativo |
|---|
| Presente
| Pretérito
imperfeito
| Pretérito
perfeito
| Pretérito
mais-que-perfeito
| Futuro
imperfeito
| Futuro
perfeito (condicional)
|
persoito
persoitas
persoita
persoitamos
persoitais
persoitam
| persoitava
persoitavas
persoitava
persoitávamos
persoitáveis
persoitavam
| persoitei
persoitaste
persoitou
persoitamos / persoitámos
persoitastes
persoitaram
| persoitara
persoitaras
persoitara
persoitáramos
persoitáreis
persoitaram
| persoitarei
persoitarás
persoitará
persoitaremos
persoitareis
persoitarão
| persoitaria
persoitarias
persoitaria
persoitaríamos
persoitaríeis
persoitariam
| | Conjuntivo / Subjuntivo
| Imperativo
| Infinitivo
| Outras formas
|
|---|
| Presente
| Pretérito imperfeito
| Futuro
| Afirmativo
(Negativo)
| persoitar
| Gerúndio
|
persoite
persoites
persoite
persoitemos
persoiteis
persoitem
| persoitasse
persoitasses
persoitasse
persoitássemos
persoitásseis
persoitassem
| persoitar
persoitares
persoitar
persoitarmos
persoitardes
persoitarem
| -
persoita (persoites)
persoite
persoitemos
persoitai (persoiteis)
persoitem
| Pessoal
persoitar
persoitares
persoitar
persoitarmos
persoitardes
persoitarem
| persoitando
Particípio passado
| persoitado | persoitada | | persoitados | persoitadas |
|
Flexiona como : amar
|
